Sydän vailla ilmaa. Kuin pöllyisi hienoa hiekkaa.
Tajuntani ilman ilmaa. Räjähdän tuhansiksi palasiksi.
Keräilen paloja avaruuden. Liimailen ja teen uuden.
Aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Ei siitä ehjää tule. Ei samanlaista koskaan.
Tuleeko parempi? Vaiko huonompi? Kuka sen tietää?
Ei sitä kai kerro kukaan. Tahdonko ees tietää?
Kuka minua voisi enää sietää?
*IreneEllen
Kommentit
Lähetä kommentti